Spontaanit aloitussanat v. 2002
Eelis Laine, syntynyt vuonna 1970, ihminen. Ajatus olisi jossain vaiheessa tienata kirjoittamisella edes jotain taskurahoja. Tosin se voi olla aika vaikeaa, koska ihan oikeasti en osaa kirjoittaa niin hyvin, että se läpäisisi kustantamojen seulan. Mutta en ole vielä menettänyt kokonaan toivoani, sillä olen pohtinut asiaa siltä kantilta, että sanottava on tärkeämpää kuin se, ylittääko teksti julkaisukynnyksen teknisesti. Ehkä joku kustannustoimittaja vielä hokaa, että tässähän meillä on kaveri, jolla tuntuu olevan universaalisesti merkittäviä näkemyksiä... :) :) :)
Itse luen novelli- ja rikoskirjallisuutta. Sen sijaan kaunokirjalliset romaanit ovat mielestäni lähes aina vain venytettyjä novelleja. Tällä en viittaa tapahtumien määrään vaan siihen elämänkatsomukselliseen sisältöön, jonka kirja yrittää välittää. Olen lakannut lukemasta kaunokirjallisia romaaneja, koska ne eivät yksinkertaisesti ole palkitsevia. Romaanien suosio suhteessa novellistiikkaan on itselleni suuri mysteeri — tai ehkä se johtuu vain lukijoiden pyrkimyksestä selkeyteen: yksi kirja, yksi tarina. Elokuvan puolella ns. episodielokuvat eivät kai myöskään ole koskaan saavuttaneet erityisen suurta suosiota. |
Jos jotain hyviä novellikirjoittajia pitäisi mainita, niin kotimaasta tulee mieleen esimerkiksi Antti Hyry ja Eino Säisä. Ulkomailta sitten Anton Tšehov on aivan omaa luokkaansa. Rikoskirjallisuuden kiistaton johtotähti on mielestäni Ruth Rendell, hänen kerrontansa kirkkaus huimaa. Parhaiden amerikkalaisten rikoselokuvien kaltaista imua tarjoilee Michael Connelly. Kansainvälisen trillerin genressä kotimainen Ilkka Remes on vahva; häntä lukiessa tulee tunne, että juonta ja loppuratkaisua on todella mietitty ja taustatyöhön on uhrattu valtavasti aikaa.
|